Pohjoismainen EU-yhteistyö on nyt muodissa

Muistatteko vielä aikaa ennen edellisiä Euroopan parlamentin vaaleja vuonna 2009?

Silloin toisteltiin, että blokit eli pysyvät liittoutumat EU.n sisällä olivat pahasta. Siinä samassa hengessä myös keskiryhmän ehdotukset pohjoismaisen EU-yhteistyön kehittämisestä leimattiin epärealistisiksi. Olihan kaiken huipuksi kaksi Pohjoismaata päättänyt jättäytyä kokonaan EU:n ulkopuolelle!

Viidessä vuodessa on tapahtunut paljon.

Nykyisin Pohjoismaiden neuvosto – eli Pohjoismaiden parlamenttien yleiskokous – saa vuosittain Pohjoismaiden hallituksilta yhteisen EU-selonteon. Selonteko oli yksi keskiryhmän keväällä 2009 tekemistä ehdotuksista. Eduskunnan EU-asioista vastaava suuri valiokunta myös toteaa tuoreessa mietinnössään, että pohjoismaista EU-yhteistyötä pitäisi vahvistaa. Sellainen ei olisi ollut mahdollista vielä viisi vuotta sitten.

Suomella, Ruotsilla ja Tanskalla on yhteensä 46 edustajaa Euroopan parlamentissa. Jos näihin lisätään Viron, Latvian ja Liettuan edustajat niin luku on 73. Vertailun vuoksi Saksalla on 99 euroedustajaa ja Ranskalla 74 parlamentin yhteensä 766 edustajasta. Euroopan unionin ministerineuvostossa Pohjoismaiden yhteinen äänimäärä on 24, ja jos Baltian maat lasketaan mukaan, ääniä on kokonaiset 39. Se ei ole kovin paljoa yhteensä 345 äänestä.

Pohjoismaat eivät edes yhteensä yllä suurten maiden tasolle. Se on hyvä muistutus siitä, kuinka lilliputtimaisen pieniä pohjoiset maamme ovat kukin yksittäin EU-vaikuttajina!

Pohjoismainen EU-yhteistyö ei tarkoita sitä, että meillä on kaikissa asioissa yhteinen kanta. Se tarkoittaa sitä, että yhteisiä pohjoismaisia arvoja ja yhteiskuntien perusperiaatteita vahvistetaan unionin tasolla. Se tarkoittaa myös EU:sta tulevan lainsäädännön yhtenäistä ja samanaikaista soveltamista. Se tarkoittaa sitä, että teemme yhteisiä aloitteita.

Ennen kaikkea hedelmällinen EU-yhteistyö edellyttää sitä, että viisi Pohjoismaata tiedostaa ja tunnustaa toistensa keskeiset kansalliset intressit ja tukee niiden toteutumista. Joskus se tarkoittaa joustamista sellaisessa asiassa, joka ei ole Suomelle niin tärkeä.

Hyvä esimerkki siitä, millaisessa hengessä yhteistyön tulee toimia, on taannoinen Euroopan unionin neuvoston äänestys, jonka tuloksena EU päätyi esittämään rangaistusta Tanskalle kuuluville Färsaarille kalastukseen liittyvässä kiistassa. Sekä Suomi että Ruotsi pidättäytyivät äänestämästä Tanskaa vastaan, vedoten pohjoismaisen yhteistyön perussopimukseen, ns. Helsingin sopimukseen. Tällaisia hyviä esimerkkejä tarvitaan lisää – loppujenlopuksi yhdessä toimiminen hyödyttää meitä kaikkia.

EU-vaalien lähestyessä kannattaa kysellä ehdokkailta heidän näkemyksiään ja kokemuksiaan pohjoismaisesta EU-yhteistyöstä!

Terhi Tikkala

Pohjoismaiden neuvoston keskiryhmän pääsihteeri