Jäsenehdotus vahvistetusta yksityisoikeudellisesta lainsäädäntöyhteistyöstä Pohjoismaiden välillä

Ehdotus

 

Pohjoismaiden neuvoston Keskiryhmä ehdottaa, että Pohjoismaiden neuvosto suosittelee Pohjoismaiden hallituksille

 

että avataan yhteinen pohjoismainen oikeustietokanta

 

että aloitetaan uudelleen yksityisoikeudellinen lainsäädäntöyhteistyö Pohjoismaiden välillä, tavoitteena alan lainsäädännön harmonisointi rajaesteiden ilmetessä

 

että taataan riittävät resurssit, jotta lakiyhteistyö maiden välillä varmistetaan ministeritasolla

 

 

Perustelut

 

”Pohjoismaiden on oltava maailman integroitunein alue” julistivat viiden Pohjoismaan pääministerit

yhteisessä julkilausumassa 27. syyskuuta 2016. Pohjoismaiset valtiot ja itsehallintoalueet vastaavat

pitkälti korkealle asetettuihin tavoitteisiin, eikä vähiten kattavan lainsäädäntöyhteistyön valossa, joka

on kehittynyt ja vakiintunut ensimmäisestä pohjoismaisesta juristitapaamisesta vuonna 1872 lähtien.

Pohja yhteiselle pohjoismaiselle oikeusyhteisölle luotiin siis paljon ennen kuin maailmansodat

riehuivat ympäri Eurooppaa ja ajatus Euroopan yhdentymisestä kasvoi.

 

Silloiset kaukonäköiset pyrkimykset ovat johtaneet siihen, että yksittäiset Pohjoismaiden kansalaiset

ja yhteisöt ovat kohta sadan vuoden ajan voineet perustaa osakeyhtiön, solmia sopimuksen, käydä

kauppaa, periä velkoja, saada vahingonkorvauksia, suojella immateriaalioikeuksiaan, hankkia lapsia,

mennä naimisiin ja saada avioeron samankaltaisilla ehdoilla. Ne, jotka on muuttaneet tai

työskennelleet yli rajojen, ovat voineet tehdä niin turvallisin mielin tietäen, että mahdolliset tulevat

ongelmat voidaan ratkaista samojen pohjoismaisten oikeudellisten periaatteiden ja

samansuuntaisten käytäntöjen pohjalta. Kun pohjoismainen yhteistyö, sellaisena kuin tunnemme sen nykyään, virallistettiin Helsingin sopimuksella vuonna 1962, oli luonnollista, että sen neljäs artikla kirjoitettiin seuraavasti: ”Sopimuspuolten on jatkettava lakiyhteistyötä mahdollisimman suuren yhdenmukaisuuden saavuttamiseksi yksityisoikeuden alalla.”

 

Sekä Pohjoismaiden neuvosto että Pohjoismaiden ministerineuvosto ovat siitä alkaen vakiintuneet ja

kehittyneet resurssivahvoina instituutioina verrattuna löyhempään yhtenäiseen yhteistyöhön

oikeusministeriöiden välillä, mikä 1900-luvun alussa loi pohjan yksityisoikeudelliselle yhteistyölle.

Tätä taustaa vasten on omituista, että pohjoismainen kehitys on tällä alueella pikemminkin

pysähtynyt kuin saanut uutta vauhtia Helsingin sopimuksen syntymisen ja sen myötä perustettujen

pohjoismaisten instituutioiden jälkeen.

 

Siitä lähtien, kun Pohjoismaat ovat vuodesta 1972 alkaen eri tavoin liittyneet EY:n , ETA:n ja

sittemmin EU:n jäseniksi, siirtyi painopiste harmonisointityössä nopeasti pohjoismaisista

pääkaupungeista Brysseliin ja Strasbourgiin. Sitä mukaan, kun EU on kehittynyt ja sille on annettu

sekä useampia että laajempia lainsäädäntötoimivaltuuksia, se haastaa pohjoismaisen harmonisoinnin kasvavassa määrin. Kun edelleen vanhentuvaa pohjoismaista lainsäädäntöä päivitetään osin EU-oikeuden

vaatimuksesta, osin muutoin, koverretaan pitkäjänteisesti pohjoismaista

yksityisoikeudellista integraatiota ja pohjoismainen yhteishenki muuttuu ennen pitkää tilkkutäkiksi

kansalaisten näkökulmasta.

 

Keskiryhmä toivottaa tervetulleeksi Pohjoismaiden ministerineuvoston päätöksen keväältä 2017 selvittää mahdollisuuksia pohjoismaisen lainsäädäntöyhteistyön vahvistamiseksi. Toimeksianto annettiin Inge Lorange Backer:lle, joka tammikuussa vuonna 2018 esitteli raporttinsa ”Vahvistettu pohjoismainen oikeusyhteistyö: mahdollisuudet ja haasteet (ANP 2018:727)”. Selvitys osoittaa, että pohjoismaisen

lainsäädäntöyhteistyön jatkamisessa usealla oikeudenalalla on suuri potentiaali ja Backer:n

johtopäätökset ansaitsevat poliittisen prioriteetin. Yhteistyöministerien syyskuisesta päätöksestä juontuu myös peruste sille, että maat ilmoittavat toisilleen ennen kuin implementoivat uutta tai uudistavat lainsäädäntöä ja että maat huomioivat toistensa lait ja säännöt kansallisen lainsäädännön yhteydessä sekä aikomuksenaan tehdä yhteistyötä EU-säädösten voimaan saattamisessa.

 

Keskiryhmä haluaa tässä asiayhteydessä korostaa yksityisoikeudellisen lainsäädäntötyön tärkeyttä. Me haluamme, että eri lait tehdään yhteistyössä, sisältäen yhteisen lakitekstin ja esityön. EU ei ole ylittämätön este tällaiselle yhteistyölle. Kuluttajaoikeutta lukuun ottamatta EU:ssa on hyvin vähän yksityisoikeudellista lainsäädäntöä. Se vähä, mitä on, annetaan useimmiten direktiivin muodossa, jossa on suuri liikkumatila kansalliselle soveltamiselle.

 

Ensimmäinen toimenpide voisi olla erilaisten pohjoismaisten lakitietokantojen avaaminen yhteiseksi tietokannaksi oikeuslähdemateriaaleineen. Tietokannan tulisi olla vapaasti kaikkien pohjoismaisten yliopistojen saatavilla.

 

Keskiryhmä on sitä mieltä, että maailman integroiduin alue ansaitsee maailman integroiduimman yksityisoikeuden. Pohjoismaiset sopimuslait, jotka ovat syntyneet samanlaisista tavoitteista vuosina 1915-1920, täyttävät parhaillaan 100 vuotta. Juhlan huomioimiseksi Keskiryhmä katsoo, että olisi symbolisesti hyvin valittu ajankohta antaa pohjoismaiselle lakiyhteisyydelle edellytyksiä kehittyä taas uudelleen harmoniassa.

 

 

Nuuk 12. syyskuuta 2018

 

Axel Jonsson

Staffan Danielsson

Silja Dögg Gunnarsdóttir

Lars Tysklind

Heidi Greni

Stina Bergström

Eva Biaudet

Jenis av Rana

Guðmundur Ingi Kristinsson

Krista Mikkonen

Axel Jonsson

Katri Kulmuni

Arto Pirttilahti

Mikael Staffas

Hanna Halmeenpää

Johanna Karimäki

Anna Kolbrun Arnadóttir

Peter Östman

Tore Storehaug

Ketil Kjenseth
Anna-Maja Henriksson
Matti Vanhanen

Antti Kurvinen

Willfred Nordlund