Pohjoismaat

Viisi pohjoismaata – Tanska, Suomi, Islanti, Norja ja Ruotsi – sekä kolme itsehallintoaluetta – Ahvenanmaa, Färsaaret ja Grönlanti – ovat kukin omanlaisiaan mutta myös samanlaisia. Meitä yhdistää historia sekä (lähes) yhteinen kieli- ja kulttuuritausta. Meitä yhdistävät myös arvot kuten yksilönvapaus, tasa-arvo ja luottamus. Kaikki maat ovat pieniä, avoimia ja vientivetoisia talouksia.

Pohjoismainen yhteistyö alkoi paljon ennen virallisen parlamentaarisen sekä hallitustenvälisen yhteistyön – Pohjoismaiden neuvoston sekä ministerineuvoston – perustamista. Nämä kaksi järjestöä luotiin toisen maailmansodan jälkeen, tilanteessa, jossa koko kansainvälinen systeemi oli murrosvaiheessa. Silloin Pohjoismaat tekivät historiallisen päätöksen siitä, että ne tarvitsevat toisiaan – ei ainoastaan epävirallisesti ja ruohonjuuritasolla, vaan virallisesti, valtiollisina kumppaneina ja liittolaisina.

Helsingin sopimus allekirjoitettiin vuonna 1962. Se on edelleen pohjoismaisen yhteistyön kulmakivi. Todellisuudessa kaikkia sopimuksessa asetettuja tavoitteita ei ole vielä saavutettu. Viime aikojen tapahtumien pohjalta voisi jopa kysyä, ovatko Pohjoismaat nimenomaisesti rikkoneet Helsingin sopimusta vastaan, kun ne eivät ole tehneet yhteistyötä ja koordinoineet toimiaan siinä mittakaavassa kuin mitä sopimuksen kirjain ja henki antaa olettaa.

Keskiryhmä, yhtenä Pohjoismaiden neuvoston viidestä puolueryhmästä, on sitoutunut kehittämään pohjoismaista yhteistyötä sekä ihmisten, tavaroiden ja palvelujen vapaata liikkuvuutta maidemme välillä. Me olemme paremman ja enemmän pohjoismaisen yhteistyön puolestapuhujia, koska Pohjoismaat voisivat meidän mielestämme olla niin paljon suurempia, sekä alueellisesti että globaalisti.